Peräpään kirurgia on aina vaativaa ja edellyttää perehtyneisyyttä. Lemmikin peräaukon tulee toimia siten, että uloste mahtuu läpi ja hermotus ja siten pidätyskyky säilyy. Peräaukolla ja sen läheisyydessä bakteerimäärä on suuri, mikä lisää tulehdusriskiä. Toisaalta peräpäässä verenkierto on hyvä ja sen ansiosta kudosten toipumiskyky leikkauksesta on hyvä.
Eläinystäväsi Lääkärissä tehdään vaativia peräpään kirurgisia toimenpiteitä hankalistakin anaalirauhasten poistoista perineaalityrien korjauksiin ja kasvainten poistoihin.
Anaalirauhaset
Anaalirauhasten kirurgiset poistot ovat peräaukon alueen leikkauksista tavallisimpia. Anaalirauhasia joudutaan poistamaan toistuvien impaktioiden, tyhjenemisongelmien, muuhun hoitoon vastaamattomien tulehdusten sekä kasvainten takia.
Anaalirauhasleikkauksessa tavallisin riski liittyy mahdolliseen peräaukon hermotuksen vaurioitumiseen, jolloin eläimen pidätyskyky saattaa kärsiä. Huolellisella leikkaustekniikalla pysyvät vauriot ovat harvinaisia. Komplikaatioiden riski kuitenkin kasvaa, kun alueelle syntyy arpeumaa esimerkiksi fistelin takia. Tavallisimmin fisteli syntyy anaalirauhasesta ihon läpi ja tämän fistelin kautta tukkeutunut rauhanen pääsee tyhjenemään. Arpeumaa voi syntyä myös kohti peräsuolta, jolloin leikkausriskit ovat entistäkin suuremmat. Peräsuolen bakteerikanta on niin voimakas, että peräsuolessa olevan haavan paraneminen on haastavaa. Pitkittyneenä anaalirauhasten ongelmat edesauttavat myös immunologisen perianaalifistulosin/anaalifurunkuloosin kehittymistä, jossa pahimmillaan peräaukon ympärystä on täynnä syviä, kivuliaita haavaumia. Perianaalifistuloosi vaikeuttaa anaalirauhasten leikkausta ja heikentää leikkausennustetta.
Anaalirauhasia ei siis poistella kevyin perustein. Anaalirauhasen kasvain on tavallisimmin pahanlaatuinen adenokarsinoma ja siksi kasvainepäilyssä kirurgia on ensisijainen hoitovaihtoehto. Anaalirauhastulehdukset, puutteelliset tyhjenemiset, impaktiot: leikkausennuste paras, kun leikataan ennen haavaumia ja arpeumia ja toiseksi paras, kun niitä ei ole paljon ja ne eivät ulotu peräsuoleen. Arpeumien arviointi kuitenkin usein onnistuu varmuudella vasta leikkauksen yhteydessä, mikä tekee rajanvedosta hankalaa. Toistuvissa ongelmissa sekä anaalirauhasen fistelöityessä kannattaa on leikkaus mielekäs.
Perineaalityrät
Perineaalityrässä lantionpohjan lihaksisto heikkenee ja lihasten välistä pääsee työntymään ihon alle tavallisimmin peräsuolta, mutta myös esim. vatsaontelon puolelta vatsapaitaa. Sairaus on tavallisin keski-ikäisillä ja vanhemmilla kastroimattomilla uroksilla ja sillä onkin vahva hormonaalinen tausta. Muita syitä lantionpohjan lihaksiston heikkenemiselle ovat tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat, joissa kipu haittaa tehokasta ja lihaksia vahvistavaa lantion käyttöä.
Vaativaan kirurgiaan ryhdyttäessä on aina harkittava kokonaisuutta: mikä on ennuste muiden ongelmien suhteen, mikä on ennuste ajallisesti, millainen lopputulos on toisaalta paras mahdollinen ja toisaalta todennäköisin sekä kuinka kauan kuntoutuminen leikkauksesta kestää verrattuna odotettavissa olevaan elämään ja elämän laatuun. Osa potilaista pärjää ulostetta pehmentävillä valmisteilla ja tämä onkin ensisijainen vaihtoehto muitakin kroonisia sairauksia sairastavilla sekä hyvin iäkkäillä potilailla. Osa potilaista hyötyy myös fysioterapiasta. Leikkaamattomilla uroksilla kastraatio on välttämätön, vaikka tyrän kirurgiseen korjaukseen ei lähdettäisikään.
Perineaalityriä korjataan kolmella menetelmällä. Tavallisimmin leikkaus tapahtuu käyttämällä lantion alueen lihaksia tyrän korjauksessa. Tässä haasteena on, että usein lihaksisto on jo niin vaatimaton, että sitä ei riitä. Prosessi, jonka takia lihaksisto on lähtenyt katoamaan, ei myöskään pysähdy heti, vaikka esim. leikkaamaton uros kastroitaisiin samassa yhteydessä. Tästä syystä leikkaukseen liittyy uusimisriski ei niinkään leikkauksen takia vaan kudosten heikkouden takia.
Toinen vaihtoehto on käyttää korjauksessa joustavaa verkkoa, joka kiinnitetään korvaamaan puuttuvia lihaksia. Verkon kiinnitys tapahtuu kuitenkin samoihin kärsineisiin kudoksiin ja leikkaukseen liittyy siksi riski, että verkko repsahtaa. Tästä syystä verkolla korjattaessakin tyrän uusimisriski on olemassa.
Kolmas leikkausvaihtoehto on käyttää takajalan takapinnalta otettavaa lihassiirrettä. Tällöin lihasta saadaan riittävästi lantio-onteloon ja uusimisriski on pienin. Menetelmänä tämä on kuitenkin traumaattisin ja edellyttää fysioterapiaa leikkauksen jälkeen tuki- ja liikuntaelimistön toipumiseksi. Takajalasta otettava lihassiirre ei tule korjausmenetelmänä kyseeseen, mikäli eläimellä on voimakkaita tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, esim. lonkkaniveldysplasia ja nivelrikko. Leikkausmenetelmä ei myöskään sovellu lyhytraajaisille roduille, koska siirteeksi käytettävä lihas on kovin lyhyt eikä sillä saada täytettyä lantio-onteloa.
Muut peräpään uudismuodostumat
Peräaukolla perianaaliadenomat ovat tavallisia leikkaamattomien urosten hyvälaatuisia uudismuodostumia. Uudismuodostumat saattavat olla varsin isojakin ja haavautuneita. Usein varsin isotkin perianaaliadenomat alkavat hävitä itsestään kastraation jälkeen, mutta joskus ne on tarpeen poistaa. Kastroiduilla ja nartuilla isommat ja haittaavat perianaaliadenomat leikataan.
Peräsuolen loppupäässä on välillä hyvänlaatuisia polyyppeja, välillä pahanlaatuisia kasvaimia. Tilanteen mukaan poistetaan koko uudismuodostuma tai otetaan vain pienempi kudosnäyte koepalaksi patologiseen tutkimukseen. Patologin vastauksen perusteella harkitaan potilaan ennustetta kokonaisuudessaan ja mikäli leikkaukseen päädytään, saatetaan esim. poistaa osa peräsuolta.
Lue lisää anaalirauhasista ja niiden ongelmista täältä. →
Lue lisää ikääntyvän uroksen tyypillisistä terveysongelmista täältä. →
Vastaanotollamme peräaukon alueen ja lantionpohjan kirurgiaa tekee eläinlääkäri Juliska Haapanen-Kallio. Ajan vastaanottokäynnille leikkaustarpeen arvioimiseksi voit varata ajanvarausnumerostamme p. 010 320 9130 (ma-pe klo 8-18, la klo 9-13).