Koiran äkillisen ripulin ja oksentamisen kotihoito

Koira voi oksentaa ja ripuloida useista syistä. Koiran oksentaessa elimistö pyrkii pääsemään eroon jostakin vieraasta tai haitallisesta. Ennen oksentamista voi esiintyä kuolaamista, nieleskelyä, huonovointisuutta, vatsakouristuksia tai levottomuutta. Koira voi olla syömätön huonon olon takia tai toisaalta koira voi yrittää syödä ”kaikkea”: heinää, repiä mattoja tms., nuolla pintoja. Vinkkejä tilanteen kiireellisyyden arviointiin löydät täältä.

Oksentaminen ja myös ripuli ovat elimistön suojareaktioita: elimistö pyrkii eroon haitallisesta materiaalista (esim. karvat, luun palaset, epäsopiva ruoka) ja mikrobiologisista aiheuttajista (pilaantunut ruoka, tartunnanaiheuttajat). Oire sisäänsä ei siis ole vakava, mutta mahdollinen taustasyy saattaa olla ja toisaalta pitkittyessä myös oire saattaa johtaa vakaviinkin ongelmiin, ensimmäisenä kuivumiseen.

Voimakkaissa oksentamisoireissa ei suun kautta kannata tarjota mitään ennen kuin oksentaminen on selvästi rauhoittunut eikä koira ole oksentanut tuntiin tai pariin. Ripulioireiselle koiralle, jolla ei ilmene lainkaan oksentamista, ei pidetä täyttä paastoa lainkaan, vaan sille tarjotaan pieniä määriä nestettä, jonka maistuvuutta ja siten menekkiä on hyvä tehostaa esim. keittämällä vedessä hiukan lihaa tai lisäämällä esim. Nutriplus-geeliä. Melko nopeasti aletaan tarjota pieninä annoksina helposti sulavaa ruokaa, kuten Hill’s Gastrointestinal Biome- tai I/D, Royal Canin Gastrointestinal Recovery- tai Brit GF Veterinary Diet Dog Can Gastrointestinal -märkäruokia. Ruokinnalla varmistetaan paitsi elimistön ravinnonsaantia, myös suolen toipumista: suolen pinnan solut eivät saa ravintoa mistään muualta kuin suolen sisällöstä. Ruuansulatuskanavaoireisen kanssa tulee kuitenkin muistaa, että ärtynyt suoli päästää tavallista suurempia proteiineja läpi ja täysin uusien asioiden tarjoaminen mahataudin yhteydessä tai pian sen jälkeen nostaa ruoka-aineallergian/-yliherkkyyden kehittymisen riskiä. Tästä syystä esim. piimän käyttöä ei suositella, ellei koira ole aiemmin tottunut maitotaloustuotteisiin. Jos kaupallista ruoansulatuskanavavaivaisen ruokaa ei ole saatavilla, voi koiralle antaa kevyttä, helposti sulavaa ruokaa, kuten keitettyä riisiä ja kanaa tai vähärasvaista jauhelihaa. Alkuun annetaan pieniä annoksia, ruokalusikallisesta vajaaseen desiin koiran koosta riippuen, tiheästi, 6-8 kertaa päivässä. Oireilun alkaessa tasaantua nostetaan annoskokoa ja pidennetään annosväliä. Normaaliruokaan palataan omaa ruokaa asteittain lisäämällä muutaman päivän tai jopa noin viikon ajan.

Riittävä nesteytys on ruuansulatuskanavaoireisen potilaan hoidossa erittäin tärkeää. Normaali nesteenkulutus on 30-70 ml/kg eli 3-7 dl 10 kg:n painoisella koiralla. Ripulissa tarve lisääntyy voimakkaasti, kun ulosteen mukana menetettävä neste on myös korvattava. Jos ripulointi on rajua, on hyvä käyttää elektrolyyttiliuoksia suolatasapainonkin säilyttämiseksi, esim. Aptus Nutrisal. Mikäli kaapin periltä löytyy ihmiselle tarkoitettua Osmosalia, käy sekin. Mikäli ruokahalua on, on neste usein helpointa lisätä ruuan joukkoon.

Akuutin ripulin tukihoidoksi sopii esim. Zoolac Multipaste. Akuutin ripulin hoitoon tarkoitetut valmisteet sitovat itseensä bakteereita ja bakteerimyrkkyjä ja edesauttavat suoliston normaalien bakteerien lisääntymistä. Usein hoitoon kannattaa lisätä maitohappobakteerivalmiste, esim. Canius Plus. Valmisteita on saatavilla eläinlääkäriasemilta sekä apteekeista ilman reseptiä.

Mahalaukkua rauhoittavasta valmisteesta, esim. WeGastrosta, saattaa olla oksentavalle potilaalle akuuttivaiheessakin hyötyä.

Mikäli koiralla on taipumusta ripulioireisiin eikä taustalla ole tiedettyä ruokavaliota tai lääkitystä vaativaa sairautta, kannattaa tukihoitona koittaa jatkuvampaa maitohappovalmistekuuria ja/tai suoliston omaa bakteerikantaa tukevaa valmistetta, esim. Inupekt Forte tai Zoolac Propaste.

Jos oireilu ei ala kotihoidolla parissa päivässä helpottamaan, oireilu uusii tai vointi menee huonommaksi, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Jos tilanne epäilyttää tai huolestuttaa, kannattaa eläinlääkäriltä kysyä neuvoa mieluummin turhaan kuin seurata tilannetta liian pitkään.

Kirjoittaja
Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy
www.elainystavasilaakari.fi