Koirallani on äkillisiä ruuansulatuskanavaoireita, kuinka tunnistan hätätapauksen?
Koira voi oksentaa ja ripuloida useista syistä. Koiran oksentaessa elimistö pyrkii pääsemään eroon jostakin vieraasta tai haitallisesta. Ennen oksentamista voi esiintyä kuolaamista, nieleskelyä, huonovointisuutta, vatsakouristuksia tai levottomuutta. Koira voi olla syömätön huonon olon takia tai toisaalta koira voi yrittää syödä ”kaikkea”: heinää, repiä mattoja tms., nuolla pintoja. Oksentelun ja ripuloinnin taustalla voi olla useita syitä ja haluammekin antaa apua harkintaan, milloin eläintä voi hoitaa itse kotona ja milloin on syytä hakeutua lääkäriin. Voimakkaissa oireissa on aina parasta hakeutua eläinlääkärin hoitoon. Pienikokoinen eläin myös kuivuu nopeasti ja on siksi nopeammin myös eläinlääkäriavun tarpeessa, kuten myös pentu. Pennuilla on myös suurentunut riski vierasesineiden syömiseen, mikä kannattaa kotona tilannetta harkitessa huomioida. Ohjeita lievien ja lyhytkestoisten ruuansulatuskanavaoireiden kotihoitoon löydät täältä.
Suolistotukos
Suolistotukoksen aiheuttajana tavallisin on eläimen syömä vierasesine, mutta myös suolentuppeuma tai kasvain ovat mahdollisia. Suolistotukoksessa oireena on tyypillisesti oksentelua. Täydellisessä suolen tukoksessa eläin oksentaa kaiken syömänsä eikä vesikään pysy sisällä. Joskus eläin saattaa myös olla täysin syömätön ja juomaton, jolloin oireen yhdistäminen ongelmaan on vaikeampaa. Aluksi uloste voi olla normaalia tai löysää, tilanteen pitkittyessä ulostetta ei enää tule.
Tavallisimpia ruuansulatuskanavan vierasesineitä ovat tavarat, jotka tuoksuvat paljon omalle ihmiselle: sukat ja tumput, pyyhekumit, persikankivet, tai jotka ovat eläimen omista leluista peräisin: pehmolelujen silmät ja vanu, liian pienet lelut tai revittyjen lelujen kappaleet. Myös roskisten sisältö on usein kohtalokasta ja erityisesti vessan roskiksen kansi on tarpeen. Suolitukoksessa melko tavallisia ovat myös kivet ja kepinpalasten ja heinän yhdessä muodostama möykky.
Suolentuppeumassa suoli työntyy itsensä sisään ahtauttaen suolen. Suolentuppeumaa tavataan tavallisimmin rajussa mahataudissa, jossa suoliston liike on lisääntynyt. Myös lankamainen vierasesine, esimerkiksi syöty ja purkaantumaan alkanut tumppu, voi kuroa suolta aiheuttaen suolen tuppeuman.
Suolistotukoksen aiheuttavat kasvaimet ovat onneksi melko harvinaisia ja useimmiten ennen akuutteja tukosoireita on ollut jo ennakoivasti mahavaivaa ja yleensä myös laihtumista ja kuihtumista, lihasmassan menetystä.
Suolistotukos on hengenvaarallinen tila, sillä tukkeutunut suoli kuolioituu nopeasti ja eläimelle kehittyy nopeasti elektrolyyttihäiriö ja happamoituminen (metabolinen asidoosi). Tukosoireinen lemmikki tulee viedä heti eläinlääkäriin.
Mahalaukun vierasesine
Oireet ovat samansuuntaiset kuin suolistotukoksessa, mutta eivät yhtä voimakkaat. Usein neste pysyy sisällä. Oireilu saattaa kestää päiviä tai jopa viikkoja, koska välillä vierasesine estää ruokasulan etenemisen eteenpäin suolistoon, välillä ei. Mahalaukun vierasesine saattaa olla voimakasoireinen, jolloin on hakeuduttava tarvittaessa päivystykseen, mutta lievempioireisen kanssa, jolla neste pysyy sisällä, riittää yleensä hakeutuminen eläinlääkärihoitoon arkena.
Mahalaukun kiertymä
Mahalaukun kiertymää tavataan tyypillisesti syvärintaisilla koirilla, kuten saksanpaimenkoirilla, dobbereilla, vinttikoirilla, mutta myös vaikkapa mäyräkoirilla ja tipsuilla. Rakenne ei kuitenkaan suojele minkään mallista koiraa, koska esim. jonkin mahaa ärsyttävän syöminen saattaa provosoida millä tahansa koiralla mahalaukun kaasuuntumisen. Mahalaukunkiertymässä kaasulla täyttynyt maha pyörähtää itsensä ympäri. Kun maha kiertyy, ei mahan sisältö pääse kulkemaan eteenpäin. Tilanteen jatkuessa mahaan alkaa kertyä kaasua. Mahalaukun kiertymästä kärsivä koira yrittää oksentaa toistuvasti, usein mitään ei kuitenkaan tule ulos. Kun mahaan alkaa kertyä ilmaa, alkaa koiran vatsan alue pullistua kylkikaaren takaa. Tämä turvotus saattaa olla vaikea havaita, koska syvärintaisella koiralla mahalaukku sijaitsee normaalitilanteessa täysin kylkiluiden ympäröimällä alueella. Koira on hyvin kivulias, menee vaisuksi ja pahimmassa tapauksessa jopa tajuttomaksi. Riskinä on mahalaukun kuolioituminen ja repeäminen. Mahalaukun kiertymästä seuraava verenkiertohäiriö ja mahalaukusta vapautuvat toksiinit rasittavat voimakkaasti myös sydäntä ja voivat johtaa rytmihäiriöihin. Mahalaukun kiertymään liittyy myös elektrolyyttitasapainon häiriintyminen ja elimistön happamoituminen, mikä saattaa olla elimistölle kohtalokasta, vaikka mahalaukku saataisiinkin oikaistua ennen mahalaukun vakavia vaurioita.
Mahalaukun kiertymä on erittäin vakava, henkeä uhkaava tila, joka vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa.
Mukoseele
Sappirakon ongelmien määrä vaikuttaa lisääntyneen, joskin osittain kyse on varmastikin parantuneesta tietoisuudesta ja diagnostiikasta. Sappirakossa saattaa olla sakkaa, sappikiviä ja/tai limakalvon paksuuntumista. Oireet voivat vaihdella närästyksestä voimakkaaseen oksenteluun ja levottomuudesta voimakkaaseen kipuun. Useimmiten oireilu alkaa närästelynä ja lievempioireisena vaivana, mutta joskus ensimmäinen havaittava oire tulee vaiheessa, jossa sappirakko on puhkeamassa tai jo puhjennut. Sappirakon puhjettua on ennuste erittäin heikko, vaikka leikkauspöydälle päästäisiin hyvin nopeasti. Sappirakon ongelmia on eniten shelteillä, mutta myös monilla muilla tavataan sappirakon sairauksia.
Eksokriinisen haiman ongelmat
Haimalla on tärkeä rooli sekä ruuansulatusentsyymien valmistajana (eksokriininen eritys) että veren sokeria säätelevän insuliinin erittäjänä (endokriininen eritys).
Haimatulehdus on melko yleinen vatsakivun ja oksentelun, joskus myös ripuloinnin aiheuttaja. Usein oireilu alkaa äkisti, on voimakasta ja hyvin samantyyppistä kuin suolistotulehduksessa. Haimatulehdukseen liittyy tavallisesti voimakas etuvatsan kipu ja kotonakin eläin on usein selvästi kipeä. Koira voi niiata etupäällä takapuoli pystyssä. Koira on usein myös syömätön. Koiralla haimatulehdukselle altistavat tekijät jäävät usein avoimiksi, mutta joskus altistavana tekijänä saattaa olla yksittäinen poikkeava voimakasrasvainen ateria, joskus jokin aineenvaihdunnallinen sairaus. Usein haimatulehdukseen liittyy suolistotulehdus ja melko usein myös maksan ja/tai sappirakon ongelma. Haimatulehduksen ennuste on epävarma ja hoito edellyttää nopeaa eläinlääkärihoitoa ja erityisesti voimakasta nestehoitoa.
Haiman vajaatoiminnassa haima ei eritä riittävästi ruoan sulattamiseen tarvittavia entsyymeitä. Haiman vajaatoiminta aiheuttaa laihtumisen lisäksi löysäulosteisuutta. Laihtuminen on yleensä voimakasta, vaikka ruokahalu onkin hyvä. Koira on kuitenkin usein muuten iloinen ja reipas. Oksentelua saattaa ilmetä, mutta harvemmin.
Elimistön muut tulehdussairaudet
Useissa elimistön tulehdussairauksissa saattaa oireina olla oksentelua ja ripulia. Yksi tavallisimmista tällaisista tulehdussairauksista on nartuilla märkäkohtu eli pyometra. Märkäkohtu voi oireilla hyvin monenlaisilla oireilla, mm. lisääntyneenä juomisena ja pissaamisena, emätinvuotona, kuumeiluna, yleisenä vaisuutena ja väsyneisyytenä, ruokahaluttomuutena sekä liikkumishaluttomuutena tai joskus vaikkapa takajalan ontumana. Riskialtteinta aikaa märkäkohdulle on pari seuraavaa kuukautta juoksun jälkeen. Pyometrassa kohtu kohtu täyttyy tulehduseritteellä. Verenkierron mukana bakteereja pääsee koko elimistöön (verenmyrkytys) ja tulehduksen haurastuttama kohdunseinä voi myös puhjeta, jolloin märkäerite pääsee vatsaonteloon. Märkäkohtu on henkeä uhkaava sairaus ja vaatii kiireellistä hoitoa.
Myös urosten eturauhasvaivojen oireina voi esiintyä oksentelua ja ripulointia sekä hyvinkin voimakasta vatsakipua. Eturauhasvaivoihin voi liittyä myös lisääntynyttä juomista ja pissaamista, vaisuutta ja liikkumishaluttomuutta. Eturauhasvaivat ovat harvoin henkeä uhkaavia, mutta voimakasoireisena saattaa olla ilman nopeaa hoitoa kohtalokas. Useimmiten kuitenkin riittää hoito arkena.
Myös muut vakavammat yleistyneet tulehdukset, kuten munuaisten tulehdus, voivat aiheuttaa oireina oksentelua ja ripulia.
Perineaalityrä
Perineaalityrä on tavallisimmin iäkkään kastroimattoman uroksen sairaus, mutta tyrän kehittymiselle voivat altistaa myös tuki- ja liikuntaelimistöön liittyvät ongelmat. Lantionpohjan lihasten heikentyessä ja lopulta pettäessä laajenee peräsuoli vapautuneeseen tilaan ja ulostemassa saattaa aiheuttaa vakavan tukoksen ihan ruuansulatuskanavan loppupäähän. Tällöin takapuolen malli selvästi muuttuu ja peräaukon vieressä todetaan voimakas laajentuneen peräsuolen sisältämän ulostemassan aiheuttama turvotus. Kakka ei välttämättä kulje lainkaan tai sitä voi tulla ohivuotoripulina. Perineaalityräpotilaan ollessa kivulias ja ulostamisvaikeuksinen tai yleisoireinen, on välittömästi hakauduttava eläinlääkärihoitoon ulostemassan tyhjentämiseksi.
Addisonin tauti ja elektrolyyttihäiriöt
Addisonin taudissa lisämunuaisen kuorikerros erittää liian vähän mineralo- ja glukokortikoideja, kuten kortisolia. Nämä hormonit säätelevät useita elimistön toimintoja ja vaikuttavat muun muassa elimistön aineenvaihduntaan ja elektrolyyttitasapainoon.
Addisonin tauti voi oireilla hyvin monella tavoin ja siksi sen diagnostiikka saattaa olla hankalaa. Oireet voivat muistuttaa suolistotukosta, märkäkohtua, haimatulehdusta tai joskus kroonisena eniten tuki- ja liikuntaelimistön ongelmaa tai muuten ”kipuilua”. Sairaus voi ilmetä hitaasti kehittyen viikkojen kuluessa, mutta myös akuuttina Addisonin kriisinä, jossa eläin menee lopulta sokkiin ja tajuttomaksi.
Myös muut elimistön elektrolyyttitasapainon häiriöt voivat aiheuttaa myös oksentelua, sillä elektrolyyttitasapainon häiriöt voivat aiheuttaa huonovointisuutta, vaikka itse taustasyy ei liittyisikään ruoansulatuskanavan ongelmiin.
Pitkittynyt oksentelu tai ripulointi
Koiralla voi olla satunnaista oksentelua ja ripulointia, joka on jatkunut jo pidempään. Koira ei välttämättä oksenna tai ripuloi päivittäin, mutta oireilu uusiutuu herkästi. Usein taustalla on jokin altistava taustasyy. Esimerkiksi ruoka-aineallergia, immunologinen suolistotulehdus tai sisäloistartunta voivat aiheuttaa pitkittynyttä mahaoireilua. Pidempään jatkuneen oireilun kanssa tilanne ei ole henkeä uhkaava eikä siten vaadi välitöntä hoitoa, mutta syyn selvittämiseksi käynti eläinlääkärissä on tarpeen.
Pulauttelu
Oksentaessaan koira pumppaa aktiivisesti vatsalihaksillaan ja oksentamista edeltää kakomista muistuttava ääni. Joskus koira voi kuitenkin myös pulautella eli mahalaukun tai ruokatorven sisältöä poistuu ilman aktiivista oksentamista. Pulauttelun taustalla on yleensä eri syitä kuin itse oksentamisen ja pulauttelun syyn selvittämiseksi tarvitaan eläinlääkärin tutkimusta.
MILLOIN ELÄINLÄÄKÄRIIN?
Oksentaminen voi alkaa äkillisesti ja joskus rajustikin. Eläin voi oksentaa useita kertoja peräkkäin. Vaikka ylläolevista hätätapauksista mikään ei tuntuisikaan todennäköiseltä ja eläin vaikuttaisi muuten varsin virkeältä, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin oksentelun jatkuessa yli kuusi tuntia. Jos lievempioireinen, satunnainen oksentelu ja ripulointi jatkuu yli kolme päivää, on eläinlääkäriin hakeutuminen tarpeen. Jos eläin ei syö, se on vaisu, kipuilee, sillä on kuumetta tai yleisvointi on muuten heikko, on eläinlääkärikäynti aiheellinen. Verestä täysin punaiseksi värjäytyvä ripuli tai oksennus on usein myös merkki vakavammasta sairaudesta ja vaatii eläinlääkärin hoitoa. Jos oksennuksessa tai ulosteessa on hieman kirkasta verta ulosteen pinnalla, ei se yksinään vaadi välitöntä hoitoa.
Pentujen, vanhusten ja pienikokoisten muutaman kilon painoisten koirien kanssa lääkäriin kannattaa lähteä herkemmin, sillä nämä kuivuvat helposti. Myös pitkäaikaissairauksia, kuten mukoseelea, diabetesta, Addisonin tautia tai kroonista haimatulehdusta sairastavien kanssa lääkäriin täytyy myös lähteä nopeammin.
Jos oireilu kotihoidosta huolimatta ei lähde helpottamaan tai uusii, on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin.
Jos oireilu on lievää, mutta jatkuu, toistuu tai tilanne huolestuttaa, kannattaa eläinlääkäristä kysyä neuvoa.
Kirjoittaja
Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy
www.elainystavasilaakari.fi