Kynsien leikkausta jännittää usein sekä omistaja että koira. Kynnet tulee pitää lyhyinä, koska silloin lohkeamisriski on vähäisempi eivätkä kynnet väännä varpaita. Kynsien säännöllinen hoito on tärkeää myös kynnen normaalin kulumisen kannalta.
Kynnen pinnan muodostaa sarveiskynsi. Sarveiskynsi muodostuu tavallaan kahdesta osasta, päällypinnan kovasta sarveisesta ja alapuolen pehmeämmästä osasta. Sarveiskynnen alla on martokynsi eli verikynsi, joka ravitsee sekä sarveista että sisimpänä olevaa luuta. Luun pinta on voimakkaasti hermotettua ja siksi kynnen leikkaaminen liian lyhyeksi sattuu paitsi leikkaushetkenä myös koiran käyttäessä jalkaansa ja kynnen pään osuessa johonkin.
Kynnet on syytä leikata 1-2 viikon välein, jotta kynnen malli pysyy hyvänä ja normaaliasentoinen kulutus on mahdollista. Toisilla koirilla kynnet kasvavat hitaasti ja väliä voi pidentää, joidenkin kynnet kuluvat esim. asfaltilla niin, että riittää muiden kynsien tarkistus ja kannuskynsien leikkaus viikoittain. Nuorilla koirilla kynsien kasvu on usein nopeampaa ja pennulla kynnet tuleekin leikata viikoittain.
Tavallisin virhe kynnen leikkuussa on, että leikataan periaatteessa oikeasta kohdasta, mutta liian pystyssä asennossa. Kynsi tulee katkaista kynnen pohjan suuntaisesti tai korkeintaan pienessä kulmassa. Kynnen alapuolelta katsominen myös helpottaa asiaa: pehmeämpi alapuoli ulottuu vain hiukan ylimartokynnen. Pehmeä osuus näkyy mustassakin kynnessä mattapintaisempana ja harmahtavana. Kun tämän pehmeän kohdan kärjestä leikkaa kynnen pohjan suuntaisesti, ei leikkuu mene liian pitkälle eikä kynnestä jää liian pitkää.
Kynsien leikkaus kannattaa tehdä hyvässä valaistuksessa. Kynnet voi leikata seisaallaankin, jolloin tassut nostetaan jalka kerrallaan hoidettavaksi. Tässä on kuitenkin heikompi näkyvyys sekä suurempi rimpuilumahdollisuus, kuin kyljellään tai selällään makaavalla koiralla. Kyljellään koiraa totutetaan makaamaan siten, että toinen ihminen on kyljellään olevan koiran selkäpuolella ja pitää kiinni alemmista jaloista. On tärkeä pitää kiinni ranteen ja kintereen yläpuolelta, jotta rimpuillessa ei tule turhaa vääntöä näihin herkkiin niveliin. Pienemmän kaverin kanssa hyvä asento on myös sylissä koiran selkä vasten kiinnipitäjän vartaloa, jolloin leikkaaja saa huolehtia yhdestä tassusta kerrallaan.
Kirjoittaja
Juliska Haapanen-Kallio
eläinlääkäri
Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy
www.elainystavasilaakari.fi