PennHIP on lonkkanivelten perinnöllisen dysplasian eli kotoisasti ”lonkkavian” arviointiin kehitetty tutkimusmenetelmä. Menetelmää on kehitetty usean vuosikymmenen ajan lähinnä Pennsylvanian Yliopistossa, ja siihen liittyvä tutkimus on ollut varsin aktiivista. PennHIP-menetelmän perusideana on mitata lonkkanivelten löysyyttä, joka kasvun myötä muuttaa kehittyvän lonkkanivelen rakennetta. Lonkkanivelen löysyys aiheuttaa kasvuiän aikana kehittyneiden nivelmuutosten kanssa lonkkien nivelrikon. Nivelmuutosten ja nivelrikon kehittymiseen vaikuttavat monet normaalielämään liittyvät asiat, kuten ruokinta, liikunta ja esim. löysään lonkkaniveleen kohdistuvat vammat. Tutkimusten mukaan lonkkanivelen toiminnallinen löysyys on suurin nivelrikon riskiä ennustava tekijä.
Lonkkavian ”ennustaminen” ja koiran periyttämän lonkkaterveyden arviointi on perustunut lonkkanivelten muodon ja rakenteen arviointiin (FCI-luokitus A-E) perinteisessä ”lonkkakuvausasennossa” eli ekstensiokuvassa. Koira makaa kuvassa selällään ja takajalat venytetään suoraksi taakse samalla kun reisiluita kierretään sisäänpäin. Menetelmä paljastaa hyvin nivelrikkomuutokset lonkkanivelistä, mutta saattaa kuvausasennon takia jopa piilottaa nivelessä olevan löysyyden, koska nivelsiteiden kiertyminen puristaa reisiluun päät syvemmälle lonkkamaljoihin. Koirat tutkitaan lonkkaniveldysplasian varalta nuorina ennen jalostuskäyttöä, jolloin nivelrikkomuutoksia ei yleensä ole kehittynyt, vaikka lonkkanivelet olisivat löysät ja alttiit nivelrikolle. Tämä ilmiö selittää osittain sen, että perinnöllinen edistyminen lonkkavian suhteen on ollut hidasta, vaikka lonkkia on tutkittu useiden sukupolvien ajan. Pahinta on kuitenkin se, että kuvaustuloksista huolimatta niiden vaikutus jalostusvalintaan on monissa roduissa riittämätön. Osassa roduista lonkkavika on levinnyt niin laajalle populaatioon, ettei terveitä jalostuskoiria enää ole riittävästi.
PennHIP-menetelmässä lonkkanivelistä otetaan kolme erilaista kuvaa: Perinteinen ekstensiokuva otetaan nivelrikon arviointia varten. Kompressiokuvassa reisiluun päät painetaan kevyesti lonkkamaljoihin reisiluiden ollessa seisoma-asennossa. Sen jälkeen otetaan samassa asennossa kolmas, distraktiokuva, jossa reisiluita loitonnetaan ulos lonkkamaljoista niin, että nivelen toiminnallinen löysyys saadaan näkyville. Kuvat lähetetään Pennsylvaniaan, jossa löysyyden aste mitataan ja ilmoitetaan suhdelukuna lonkkanivelen kokoon verrattuna (Distraktioindeksi). Lonkkamaljan muoto tai ”kauneusvirheet” eivät vaikuta tulokseen. Lonkkanivelen löysyys distraktioindeksillä mitattuna on ollut tutkimusten perusteella ylivoimainen mittari nivelrikon riskistä perinteiseen lonkkakuvaustulokseen verrattuna. Perinnöllisyyden arvioinnissa distraktioindeksi on myös osoittautunut FCI-luokitusta tehokkaammaksi. Tutkimuksissa, joissa lonkkavian periytyvyyttä on tutkittu ja mitattu distraktio-indeksillä, lonkkavian periytyvyysasteen on todettu olevan hyvin korkea, yli 50%. Tämä varmistaa sen, että nivelen löysyys distraktioindeksillä mitattuna on perinnöllisyyden kannalta osuvampi kuin ekstensiokuvaan perustuva FCI-luokitus.
PennHIP-tutkimusmenetelmä antaa siis huomattavasti paremman ennusteen koiran periyttämästä lonkkaterveydestä kuin tavallinen kuvaustapa. Yhdysvaltojen opaskoirajärjestö (The Seeing Eye) käytti PennHIP-kuvausmenetelmää lonkkaterveyden parantamisen apuvälineenä, ja lonkkaniveldysplasia pystyttiin muutaman sukupolven aikana hävittämään lähes koko opaslabradorikannasta. PennHIP-tutkimusmenetelmä ei syrjäytä perinteistä lonkkakuvausta lonkkavian perinnöllisyyden seulonnassa, koska se on nykyiseen tutkimusmenetelmään verrattuna työläs, kallis ja vaatii erityisosaamista ja koulutusta. Se on kuitenkin tehokkain työväline lonkkavian torjuntaan erityistilanteissa: Käyttökohteita voivat olla lonkkavian suhteen ongelmalliset rodut tai tietyt sukulinjat, joissa olisi rodulle tärkeitä säilytettäviä ominaisuuksia. Tutkimus on tietenkin hyödyllistä lisätietoa aina, kun lonkkaterveyteen halutaan kiinnittää erityistä huomiota.
Toinen käyttökohde PennHIP-tutkimukselle on yksilöllinen lonkkaterveyden arviointi. Tulos kertoo hyvin luotettavasti yksilön riskistä sairastua elinaikanaan lonkkien nivelrikkoon. Tutkimuksen voi tehdä jo pennulle: Jo 4 kk iässä riski lonkkien nivelrikkoon sairastumisesta saadaan selville 75% varmuudella. Vuoden ikäisenä tehdyllä tutkimuksella riski sairastua nivelrikkoon saadaan selville yli 95% todennäköisyydellä (vammoja lukuun ottamatta). Lonkkavialle alttiiden rotujen harrastuskoirat, virka- ja työkoirat kannattaisi aina tutkia PennHIP-menetelmällä jo nuorina, esimerkiksi ”välikuvausiässä” 6-7 kk vanhana. Tällöin voitaisiin välttyä lonkkien nivelrikkoon sairastuvien koirien turhalta ja kalliilta kouluttamiselta jalostuksessa hyödynnettävän tiedon lisäksi.
PennHIP-menetelmä on standardoitu, maailmanlaajuisesti yhtenevä ja tulokset ovat kautta maailman vertailukelpoisia. Kaikki kuvat arvostellaan mittaamalla samassa paikassa. Tutkimusvastaus suhteutetaan aina vertaamalla yksilön tulosta rodun sen hetkiseen keskiarvoon ja jalostuskäytön suosituksena on, että vain keskiarvotuloksen ylittäneitä koiria käytettäisiin jalostukseen.
PennHIP-organisaatio hyväksyy vain itse kouluttamiensa ja sertifiointiprosessin läpäisseiden eläinlääkäreiden tekemät tutkimukset, millä hallitaan oikea kuvaustekniikka, kuvausmenetelmät ja säteilyturvallisuus.
PennHIP-tutkimus ja perinteiset FCI:n mukaiset dysplasiakuvat voidaan hyvin ottaa samalla käynnillä.
PennHIP-tutkimukset tekee niihin sertifioitu eläinlääkärimme Juha Kallio.
Kirjoittaja
Juha Kallio
eläinlääkäri
Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy
www.elainystavasilaakari.fi