Ensisijainen ja tärkein väline tuki- ja liikuntaelimistön tutkimisessa ovat eläinlääkärin kädet, eli tarkka ja huolellinen ontumatutkimus. Ontumatutkimuksen jälkeen tarvitsemme usein lisätutkimuksia ontumatutkimuslöydösten perusteella valittuisiin kohteisiin diagnoosiin pääsemiseksi. Pieneläinsairauksissa on perinteisesti totuttu käyttämään röntgenkuvausta ensisijaisena menetelmänä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien tutkimiseen ja diagnosointiin. Röntgenkuvaus antaakin paljon tietoa luuston ja nivelten tilanteesta, joten edelleen se on ensisijainen kuvantamismenetelmä. Röntgenkuvaus ei ole kuitenkaan herkkä pehmytkudosten muutoksille (jänteet, lihakset, ligamentit, nivelkapseli, hermot). Näin ollen joskus jatkotutkimuksena röntgenkuvauksen kanssa lisätietoa oireilun aiheuttajasta saadaankin paremmin ultraäänitutkimuksella.
Tuki- ja liikuntaelimistön ultraäänitutkimus on nopea ja kivuton toimenpide, joka voidaan useimmiten tehdä myös ilman rauhoitusta. Tutkimuksessa ajellaan karvat tutkittavalta alueelta ja potilaan pitää pysyä hetki paikallaan, mieluiten maaten kyljellä. Ultraäänitutkimuksella on voidaan tarkasti seurata esimerkiksi jännevammojen tai lihasvaurioiden paranemista kontrollin yhteydessä, koska vaurio on usein ultraäänitutkimuksessa mitattavissa. Ultraäänitutkimuksella muutoksia pystytään arvioimaan dynaamisesti liikuttamalla samalla jalkaa. Tällöin voidaan arvioida myös rakenteiden liikettä toisiinsa nähden ja niiden toimintaa, toisin kuin röntgenkuvassa, jossa liikettä ei voida hyödyntää.
Olkanivelen alueen ongelmat ovat tyyppiesimerkki vaivasta, johon ultraäänitutkimuksella voidaan saada merkittävä diagnostinen hyöty. Erityisesti harrastuskoirilla on paljon ongelmia supraspinatuksen ja hauisjänteen alueella. Näiden diagnosointi ja erottelu toisistaan voi olla joskus hankalaa ilman ultraäänitutkimusta. Toinen tärkeä alue missä ultraäänitutkimus on usein ainoa selkeä diagnostinen menetelmä, on iliopsoas-lihaksen ja sen jänteisen kiinnityskohdan ongelmat. Joskus iliopsoaksen ongelmat voivat aiheuttaa voimakastakin takajalan ontumaa ja ne eivät välttämättä aiheuta muutoksia röntgenkuvaan. Iliopsoaksen arvointiin potilas aina rauhoitetaan. Lisäksi ultraäänellä voidaan tutkia mitä tahansa lihasaluetta/jännettä esimerkiksi revähdyksen varalta ja vaurion laajuuden arvioimiseksi ja paranemisen seurantaan. Akillesjännevauriossa repeämän paikka on kätevää määrittää ultraäänellä, jotta mahdollisesti hoitoon käytettävä PRP-injektio saadaan kohdistettua oikealle alueelle tarkemmin. Myös luisia rakenteita voidaan tutkia ultraäänellä esimerkiksi nivelten alueella. Ultraäänitutkimuksella voidaan myös tietyiltä alueilta arvioida hermoja, esimerkiksi hermotuppikasvainepäilyssä.
Tarpeen ultraäänitutkimukselle määrittää hoitava eläinlääkäri esitietojen, ontumatutkimuksen ja röntgenlöydösten perusteella.
Klinikallamme tuki- ja liikuntaelimistön ultraäänitutkimuksia tekee eläinlääkäri Sannamari Kivirauma, ajanvarauksen Sannamarin vastaanotolle voit tehdä puhelimitse ajanvarausnumerostamme p. 010 320 9130 (ma-pe klo 8-18, la klo 9-13).
Kirjoittaja
Sannamari Kivirauma
eläinlääkäri
Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy
www.elainystavasilaakari.fi